Vantaan sanataidekoulu juhlii 30. juhlavuottaan ja haluamme juhlavuoden kunniaksi syksyn mittaan muistella koulun värikästä historiaa perustamisvuodesta nykyhetkeen. Koulun perusti Aulikki Rundgren, joka toimi koulun rehtorina aina vuoteen 2016 asti.
Näillä ajatuksilla ja tavoitteilla Aulikki Rundgren käynnisti Vantaan sanataidekoulun perustamishankkeen:
”Kiitoksen Vantaan sanataidekoulun perustamisesta haluan antaa 10-vuotiaalle Aulikille. Oli vuosi 1964 Pellon Jarhoisessa. Hän sai kansakoulun neljännellä luokalla pitkäainevihkon. Suunnitelma oli selvä; vihkoon mahtuisi kokonainen kirja. Jonkin hiljattain luetun kirjan vaikutusta varmaan oli aloittaa oma seikkailutarina Pikku-Pepen meriseikkailusta purjeveneellä. Valmistuiko tarina koskaan? Ei valmistunut. Ei ollut tietoa merestä, ei purjeveneistä, vain idea Pepen joutumisista vaaratilanteisiin ja viime hetken pelastumisista. Ei opettaja kertonut tarinan rakenteesta, ei henkilöiden saati jännityksen luomisesta, ei kuinka kehittää loppuun pitkä tarina. Kukaan ei myöskään ollut kiinnostunut, kuinka kirjoitustyö etenee. Ainekirjoitus oli ainoata vapaata kirjoitusta, jossa siinäkin oikeakielisyys ylitti mielikuvituksen lennon merkityksen.
30 vuotta myöhemmin olin onnekas ja sain osallistua luovan kirjoittamisen kursseille, sain käyttää mielikuvitustani, omia sanojani, mutta mikä tärkeintä: myös menetelmiä ja oppia kuinka syntyy runo- tai proosateksti. Kerran taas kurssilta palattuani harmitti, etten jo lapsena saanut opetusta. Kunnes jokin lamppu syttyi kysymään miksi lapset eivät edelleenkään saa luovan kirjoittamisen ohjausta; onhan lapsille ja nuorille musiikki- ja kuvataideopistoja, teatteri- ja tanssioppilaitoksia.
Keväällä 1994 järjestettiin maamme ensimmäinen sanataideohjaajien intensiivikurssi Oriveden opistolla. Siellä esiteltiin ohjaajakandeille 1992 valmistunut taiteen perusopetuksen valtakunnallinen opetussuunnitelma sanataiteeseenkin, kuten myös muille taiteille Opetushallitus oli laatinut. Tampereen Viita-opistossa ja Hämeenlinnan kirjastossa oli jo vuosi ehditty kokeilla ja kehitellä suunnitelmaa käytännössä.
Muistan innostuneeni lapsen lailla opetussuunnitelmien tekemisestä, sanataidetehtävien keksimisestä ja siitä ilmapiiristä, mikä vallitsi Orivedellä niin opettajien kuin muiden sanataideohjaajakandien kesken. Olimme jonkin uuden, upean asian äärellä, joka oli vasta syntymässä. Muistan ajatelleeni, että tuon kiireesti tämän uuden keksinnön Vantaalle ja, että varmasti kaupungin lastenkulttuuri ottaa sen vastaan yhtä innokkaasti.
Syksyllä sain Tikkurilan kirjastolta ilmaisen opetustilan ja Vantaan kaupungilta avustusta 500 markkaa. Kolmisenkymmentä 8 – 10-vuotiasta oppilasta aloitti 7. syyskuuta harrastuksen. Sanataidekoululle oli tilaus. Pienet lukija- ja kirjoittajatytöt ja pojat saivat mahdollisuuden alkaa harrastaa ryhmässä sen sijaan, että olisivat yksin kirjoitelleet – ja kenties luovuttaneet. He saivat myös vertaistansa seuraa. Anoin kaupungilta taiteen perusopetuksen antamisen lupaa ja sainkin vuonna 1995.
Pepen meriseikkailut jäivät syntymättä, mutta jo sanataideopetuksen lyhyt historia on vakiinnuttanut sanataiteen opetuksen ja harrastuksen koko maassa. Nykyään on lähes selviö, että kaikki vakavasti sanataiteen ammattiin pyrkivät hakevat ja saavat koulutusta.”