Siirry sisältöön

Kynäklubin kirjoituksia 3

Kynäklubi on nuorten etäryhmä, joka kokoontuu maanantaisin. Ryhmän opettajana toimii Maami Snellman. Huhtikuun aikana julkaisemme blogissa nuorten lyhytnovelleja ja runoja aiheena: Kauneutta on!

 

Kummallinen veto

Olinpa yhtenä aamuna kävelyllä puistossa, kun huomasin maassa kirjeen. Se näytti aivan tavalliselta, valkoiselta kirjeeltä, joten otin sen käteeni ja panin laukkuuni talteen. Vähänpä vielä tiesin, mihin soppaan olin itseni pistänyt!

Kolme minuuttia kirjeen löytämisen jälkeen aloin tuntea vetoa. Se pyörrytti ja veti minua kohti hylättyä tehdasta, jonne en olisi kyllä muuten minkään summankaan avulla mennyt. Veto raahasi minua koko ajan lähemmäs tehtaan ruostuneita ovia, jopa metalliaidan ylitse. Kun se oli saanut minut ovien luokse, se paiskasi minut sisään kuin tyhjän säkin, ja lukitsi oven. Miten pääsisin pois?

Aloin tutkimaan. Olisiko jossain poispääsy? Kiipesin ylös ja katselin ympärilleni. Paikka näytti enemmän ladolta kuin tehtaalta, aika kotoiselta sellaiselta. Katossa roikkuivat pienet hehkulamput, ja seiniä peittivät värikkäät taulut. Miksi se minut oli tänne tuonut? Sitten huomasin peilin. Talsin sen eteen, koska miksi ei. Peilikuvani näytti itsevarmalta, nuorelta naiselta, joka oli juuri synnyttänyt ensimmäisen lapsensa.

Älä käsitä väärin, en ole vielä äiti.

Kirkaisun kuultuani kavahdin taaksepäin: peili oli muuttunut mustaksi, ja sieltä työntyi musta käsi minua kohti. Se tavoitteli selvästi kurkkuani. Yritin paeta, mutta olin liian hidas, se sai minut otteeseensa. Yritin kiemurrella pois, kunnes näin sen kokonaan. Sillä oli kuusi silmää, ja jokainen niistä hehkui punaisena. Sen musta olemus liekehti kuunvalossa, ja sen kädet pitivät minua otteessaan. Sen pää yritti jo haukata minut, kunnes muistin laukussa olevan kirjeeni. Tukahdutin hirviön paperisilppuun, ja juoksin niin lujaa kuin pystyin. Pääsin pois tehtaasta ajoissa, joku toinen näköjään ei.

Elina Pantsu

 

Yötaivas 

Iltahämärä saapuu,
tuo kanssaan tähdet ja kuun.
Taivas pimentyy,
on aika hopeisen yön.

Nousee ensin hento tähti,
sitten toinen, kolmaskin.
Pian taivas loistaa,
taianomaista valoaan.

Ääretön yötaivas,
satumainen rauha päällä maan.
Kaukainen kuu,
tähdet hopeiset.

Valkoisia pisteitä,
tai jotain suurempaa.
Pimeys laskeutua saa.

Annin tarinablogin Anni