Tässä artikkelissa pohdin, mitä kielitietoisuus on sanataidekasvatuksessa ja miten sanataiteen opetusmenetelmät tukevat kielitietoisuuden kehittymistä. Sanataidekasvatuksen perustana on Taiteen perusopetuksen yleisen ja laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet (2017). Kielitietoisuus-käsite mainitaan osana toimintakulttuurin kehittämistä. Sanataide itsessään on kielitietoista, sillä opetus perustuu kirjallisuuden lukemiseen, tarinoiden suulliseen kertomiseen, kirjoittamiseen ja muuhun luovaan, monitaiteiseen ilmaisuun. Veera Kivijärvi on tutkinut työryhmässä alakoulun opettajien käsityksiä sanataiteesta. Kivijärven (2023, 39) mukaan sanataide voi olla menetelmä, jonka avulla myös oppilaat, joilla on hankaluuksia lukea, pääsevät kiinni kirjallisuuden iloihin ja hyötyihin. Sanataideharjoitusten avulla voi tukea sekä kielellisiä että emotionaalisia taitoja samanaikaisesti.
Kielitietoisuus voidaan Andersenin ja Ruohotie-Lyhtyn (2019) mukaan jakaa viiteen osa-alueeseen: kielen huomioiminen, kielellinen luovuus, metakielellinen tieto, metakielellinen pohdinta ja kieliyhteisöihin kohdentuvat asenteet. Kielitietoinen kasvatus tarkoittaa näiden osa-alueiden huomioimista opetuksessa.
Sanataiteessa kieli käsitetään muuntuvaksi, muokattavaksi ja iloa tuottavaksi. Sanataiteilijat tekevät kielestä omansa, jakavat omaa kieltään (oli se sitten suullista tai kirjallista) ja muokkaavat kieltä yksin ja yhdessä. Näin opitaan kiinnittämään huomiota kielen merkityksiin, sävyihin ja tunnelmiin. Kielen avulla päästään kiinni ihmisyyden eri puoliin ja opitaan empatiaa. Minä olen minä, mutta voin kuvitella itseni toisen nahkoihin ja tuntea mitä hän tuntee. Westerlund (2023, 115) kertoo Suomi-koulun opettajan kokemuksistaan havainnon, että oppija, joka yleensä on keskittynyt saamaan sanan kirjaimia oikeille paikoilleen, voi virkistyä siitä, kun saa keksiä ihan uusia sanoja, joiden kirjaimet saavat pomppia miten haluavat eikä oikeita vastauksia ole. Sanataide tarjoaa monia mahdollisuuksia onnistua.
Kielen huomioiminen tarkoittaa sitä, että kiinnitetään huomioita kielelliseen muotoon tai muodon ja sisällön väliseen yhteyteen (Anderssen & Ruohotie-Lyhty). Sanataideopetuksessa keskustellaan usein sanoista, virkkeistä ja kokonaisista teksteistä ja niihin liitetyistä kokemuksista ja merkityksistä. Kielelliseen luovuuteen pyritään leikkimällä kielellä ja keksimällä itse sekä yhdistämällä luova kielitaiteilu muihin taiteisiin kuten musiikkiin, kuvataiteeseen, tanssiin, teatteriin tai mediataiteeseen. Metakielinen tieto ja pohdinta tarkoittavat kielen järjestelmän ja sääntöjen tuntemista ja näiden sääntöjen järkeilyä ja pohtimista (Anderssen & Ruohotie-Lyhty). Sanataiteessa harjoitellaan tuottamaan erilaisia tekstilajeja ja tekstityylejä, jolloin tutkitaan kieltä myös järjestelmänä. Metakielisen tiedon omaksuminen esimerkiksi sanaluokista tai sijamuodoista ei ole opetuksen keskeisin sisältö, mutta sanataideopintojen edetessä ja oppijan harjaantuessa muokkaamaan omaa tekstiään, omaksutaan myös metakielistä tietoa. Sanataideopettaja on malli, joka käyttää suomen kielen rakenteita kuvaavia käsitteitä.
Kieliin ja kieliyhteisöihin liittyviä asenteita sanataiteessa voi tutkia valitsemalla sellaista kirjallisuutta, jossa esiintyy eri murteita ja eri kieliä puhuvia hahmoja ja keskustelemalla siitä, millaisia mielikuvia heidän kielensä herättää. Kirjojen valinnassa on hyvä huomioida myös kulttuurien, perinteiden (juhlat, tavat), perheiden ja ihmisten moninaisuus. Myös Kauppinen ja Aerila (2020) korostavat, että kirjallisuus täytyy olla kohderyhmälle sopivaa, jolloin teksteillä on tavoite ja tarkoitus ja kirjallisuusopetuksen täytyy perustua aitoon dialogiin teksteistä. Tämä harjoittaa kielellistä analyysiä ja tulkintaa.
Sanataide on itsessään kielitietoista ja kielitietoisuutta tukevaa. Sanataiteen lähtökohtana on kirjallisuus ja oman kielen ja äänen tutkiminen ja mielikuvituksen ruokkiminen. Opetuksessa arvostetaan kaikenlaisia sanoja, kirjataan niitä ylös välittämättä siitä, ovatko ne kirjakielisesti oikein. Tärkeintä on löytää omat sanat, kertoa, kuunnella, tulla kuulluksi ja nähdyksi ja ennen kaikkea nauttia suomen kielen rikkaudesta.
Kirjallisuuden avulla voi hetkessä hypätä Pohjoisnavalle tai Aasiaan, voi sukeltaa maan alle tai toisen olennon ajatuksiin, voi levittää kätensä ja huomata niiden muuttuneen siiviksi, jotka vievät sinne minne sielu halajaa. Ja sitten voi vain olla välillä ihan hiljaa ja rauhassa ja oppia kuuntelemaan erilaisia ääniä, sanoja ja ajatuksia.
Kielitietoisuus ei tarkoita sanataidekasvatuksessa sitä, että esimerkiksi kuvakirjan kaikki sanat täytyy selittää tai kääntää, jos niitä ei ymmärretä. Yksittäisiä sanoja opitaan ymmärtämään osana virkettä ja tarinaa. Sanataideopetus luo ryhmälle yhteisiä kokemuksia kirjoitetusta ja puhutusta suomen kielestä. Heikosti suomen kieltä osaavia oppilaita voidaan tukea käyttämällä tekstien rinnalla kuvia. Hiljaisissa eli sanattomissa kirjoissa ei ole tekstiä, jolloin kuvien avulla keksitään ja tuotetaan tarina suullisesti. Tämä mahdollistaa minkä tahansa kielen käyttämisen ja kielen muokkaamisen kohderyhmälle sopivaksi. Myös selkokirjat ja moniaistiset kirjat, joissa voi tunnustella tai kuunnella, voivat auttaa keskittymään kieleen, jota ei täysin ymmärrä. Kirjastoista voi lainata samaa kirjaa monella eri kielellä ja tutkia kielten eroja. Pääkaupunkiseudulla palvelee Pasilan monikielinen kirjasto, josta voi tilata omaan kotikirjastoon vaikkapa Tatu ja Patu -kirjoja useilla eri kielillä. Kirjastot muualla suomessa voivat myös tilata kirjoja. KieliVertailu-nettisivustolta löytyy KieliVertailu-työväline suomen kielen oppijoiden tukemiseen. Se sisältää suomen kielen äänteiden opetteluun suunnitellun Christel Rönnsin luoman kuvakirjan, jossa tarina on kerrottu sekä selko- että rikasversioina.
Sanataideopetuksen taidelähtöisyys tukee myös kielen oppimista. Kirjallisuus muuntuu teatteriesityksiksi, animaatioiksi, kuviksi, askarteluiksi ja liikkeeksi. Suomen kielen avulla kerrotaan ja kuvitellaan, keksitään ihan omia sanoja ja otetaan kieli omaksi ja oman ilmaisun kanavaksi. Sanataideharjoituksiin voi usein osallistua ilman kieltä: voi näyttää kuvasta asioita, voi osallistua runoleikkiin liikkuen, voi lähteä sanataideseikkailulle ryömimällä luolaan ja kiipeämällä maailman korkeimmalle vuorelle. Kielen käyttämiseen kannustetaan kysymällä lisää ja kuuntelemalla vastaukset. Runot, lorut, laulut ja leikit innostavat osallistumaan ja käyttämään kieltä.
Sanataiteessa kirjataan tarinoita niillä sanoilla, joita oppijat itse käyttävät. Kirjoitettu tarina voi olla puhekielinen tai siellä voi joskus olla sanoja, joita kaikki lukijat eivät ymmärrä. Tärkeänä pidetään sitä, että jokainen saa oman äänensä kuuluviin. Sanataiteen opetus pyrkii saattamaan esiin sanataiteilijan omat ajatukset ja sanat. Susanna Hast kirjoittaa kolumnissaan (HS 14.3.2023): “Kirjoittamisen ei pitäisi olla ylellisyyttä, joka kuuluu vain niille, jotka ovat voineet lunastaa kirjoittamisen vallan julkaisemalla tekstinsä.” ja “..kirjoittaminen on ajattelua ja siksi se on merkittävä yhteiskunnallinen voima myös silloin kun se tapahtuu yksityisesti.” Sanataide voi siis tarjota reitin itsensä ilmaisuun kirjoittamisen ja kertomisen avulla. Sanataide myös tarjoaa rakennuspalikoita oman identiteetin ja ihmisyyden eri puolien tutkimiseen ja kielitietoisuuden kehittymiseen. Kieli on kommunikaatiota, omien sanojen ja tarinoiden jakamista toisille ja toisten sanojen ja tarinoiden kuulemista. Sanataiteen avulla jokainen voi tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Kirjoittaja: sanataideopettaja Tanja Maksimainen
Tämä artikkeli on tuotettu osana OPH:n tukemaa Vantaan sanataidekoulun sanataideopettajien koulutushanketta 2022–23 ”Taiteidenvälisyys ja kielitietoisuus sanataiteen perusopetuksessa”.
Lähteet
Andersen, L. K. & Ruohotie-Lyhty, M. 2019: Mitä on kielitietoisuus ja miten se näkyy koulussa?. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10(2).
Hast, Susanna: Kirjoittaminen kuuluu kaikille. 14.3.2023. Yle. Luettu 25.1.2024. https://yle.fi/a/74-20020833
Kauppinen, M. & Aerila, J.-A. 2020: Kielitietoinen kirjallisuuskasvatus. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 11(3).
KieliVertailu-työkalu. Osoitteessa https://sites.utu.fi/kielivertailu. Turun yliopisto. Luettu 25.1.2024.
Kielitietoisuus sanataidekasvatuksessa (1) Kivijärvi, Veera 2023: Sanataide voi olla kirjallisuuskasvatusta toisin. Teoriataustaa ja pedagogisia lähestymistapoja. Teoksessa: Dufva, Hanna, Salmirinne, Minka, Turunlahti, Jenni & Westerlund, Jasmine (toim.), Sanataidetta on enemmän! Sanataide hyvinvointia rakentamassa. s.30-41.
Taiteen perusopetuksen yleisen ja laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017. Opetushallitus.
Westerlund, Jasmine 2023: Väripeiliä, haltiaretkiä ja lintuloruja. Sanataiteilijana Suomi-koululla. Teoksessa: Dufva, Hanna, Salmirinne, Minka, Turunlahti, Jenni & Westerlund, Jasmine (toim.), Sanataidetta on enemmän! Sanataide hyvinvointia rakentamassa. s.110-121.