Sanataidetta dysfasialapsille

 

 

Syksyn aikana Vantaan Sanataidekoulu järjesti yhteistyössä Pääkaupunkiseudun Dysfasiayhdistyksen kanssa kolme sanataideryhmää lapsille. Ryhmät kokoontuivat lauantaisin Tikkurilassa. Ryhmin osallistui yhteensä 15 lasta, joista suurin osa oli alle kouluikäisiä.

Tonttulan puinen nuorisotalo kutsui seikkailuun, jota ei oltu käsikirjoitettu. Lasten mielikuvitus johdatti teemoihin, joita syvennettiin sanataiteen keinoin. Mukana oli myös draama- ja teatterileikkejä. Jokaisella lapsiryhmällä oli viiden kerran oma seikkailunsa, mutta viimeisellä tapaamiskerralla kaikki lapset pääsivät kurkistamaan myös toisten ryhmien luomiin maailmoihin.

Toiminnassa vuorottelivat spontaani hetkeen tarttuminen, leikit ja etukäteen mietityt tehtävät, joissa keskityttiin leikkimään sanoilla ja vahvistamaan omaa kielellistä ilmaisua.

 

Alla maistiaisia ryhmien matkustelusta

 

1. Vedenalainen maailma

Pienten lasten sanataideryhmässä oli 4–6 -vuotiaita lapsia. Ensimmäisellä tapaamiskerralla teemaksemme nousi vesi. Minkälaista elämää veden alla on ja voiko sinne nähdä? Mielikuvituksen avulla voi sukeltaa ja nähdä syvyyksiin. Jokainen ryhmäläinen suunnitteli itselleen omat sukelluslasinsa.

Toisella tapaamiskerralla loimme mielikuvituskalat, jotka olivat lähes ihmisen kokoisia ja oloisia. Meidän maailmassamme värikkäät kalat muun muassa kiipesivät katoille, söivät omenia ja olivat ammatiltaan roskakuskeja. Jokainen lapsi sai käyttää mielikuvitustaan luodessaan oman kalahahmonsa. Kalojen seikkailussa hyödynnettiin sadutusta. 

Kolmannella tapaamiskerralla seikkailimme Tonttulan vintillä, joka oli täynnä aarteita. Onkeen tarttui monenlaisia esineitä sekä pulloposti, jonka salaperäinen kartta johdatti jatkamaan seikkailua ja tarinaamme. 

Neljännellä kerralla luimme kirjaa, jonka aihe yhdistyi omaan matkaamme merien halki. Suunnittelimme myös veneitä ja annoimme niille juhlallisessa seremoniassa nimet, jotka jokainen lapsi oli itse keksinyt.

Viides tapaamiskerta toi vedenalaisen maailman lähelle leikkien kautta. Puhaltelimme pilleillä meren ääniä ja sukelsimme taskulamppujen valossa kohti aarrearkkua. Matkalla toiveet toteutuivat. Kun arkun avain lopulta löytyi, saivat kirkkaat timantit onnelliset omistajat.

2. Tulivuorimaa

Ryhmä oli täynnä innokkaita 5–7 -vuotiaita poikia. Ensimmäisellä tapaamiskerralla loimme sanataideharjoituksella unelmien jäätelöannoksia. Eräs annoksista oli nimeltään Tulivuorimaa ja se johdatti meidät uskaliaalle seikkailulle.

Tulivuorimaa sijaitsee jossain maapallon ja mielikuvituksen rajaseuduilla. Tarkempi paikka ei ole tiedossa. Osa pojista halusi toisella kerralla tutustua maapallolla oleviin oikeisiin maihin. Osa taas loi fiktiivistä Tulivuorimaata piirroksina.

Kolmannella kerralla ideat lentelivät ilmaan. Kuvittelimme yhdessä Tulivuorimaan. Se on vanha ja asumaton. Siellä kasvaa iäkkäitä puita, joilla on kyky hallita ympäristöä taikavoimillaan. Jokainen ryhmäläinen loi oman mielikuvituspuunsa ja yhdessä aloimme kokoamaan Tulivuorimaan pienoismallia. Kirjoitimme sanalappujen avulla pienoismalliin polkuja. Jos joku sattuisi löytämään tiensä Tulivuorimaahan, olisi reitti selvä.

Tulivuorimaa oli aihe, joka sai pojat innostumaan jokaisella viidellä kerralla. Matkan aikana pysähdyttiin välillä maiskuttelemaan ja kirjoittamaan sanoja, ja sitten suhahdettiin jälleen seikkailuun. Viimeisellä tapaamiskerralla puut pääsivät kertomaan tarinansa teatterileikeissämme. 

 3. Kana, rupikonna ja mystinen patsasmies

Tonttulan vintillä asuu kana nimeltään Kala. Sen ystävä on rupikonna. Tarinan alku syntyi ensimmäisellä kerralla ja tarinan keskushenkilöt olivat käsinukkeja. Työskentelyssä hyödynnettiin sadutusta ja draamaa. Lapset eläytyivät alusta saakka voimakkaasti. He loivat omaa fiktiivistä seikkailua, antaen kanalle ja rupikonnalle äänensä.

Toisessa tapaamisessa kohtasimme portaikossa patsasmiehen. Hän ei puhunut, mutta antoi meille viestinsä eleillä. Koko porukkaa askarrutti: Kuka on tuo patsasmies? Mitä on vintiltä löytyneen salkun sisällä?

 

Haastattelimme kanaa ja rupikonnaa. Kirjoitettuja vihjeitä löytyi ikkunoista ja sanapelistä. Tapaamisten väliseksi ajaksi ryhmä teki kanalle mukavan pesän. Olihan syksy jo pitkällä ja lämmikettä tarvittiin.

Ryhmäläisten tarinassa oli huima määrä mielenkiintoisia käänteitä ja tapahtumia. Viimeisellä kerralla mietin jääkö tarinamme täysin vaille ratkaisua. Seikkailimme toisen ryhmän rakentamaan Tulivuorimaahan, jossa yllättäen ratkesi patsasmiehen arvoitus.

Patsasmies on kivettynyt tulivuoren purkauksen seurauksena. Kana taas on taiteilija, joka on maalannut patsaan kultaiseksi yhdessä rupikonnan kanssa. Jokainen ryhmäläinen eläytyi patsasmieheksi tehden itselle oman laavanaamion ja pienoispatsaan foliosta.

Lapset olivat kaikissa sanataideryhmissä innokkaita ja ryhmäkokomme oli toimintaan sopiva. Vantaan Sanataidekoulu suunnittelee keväälle 2013 omaa sanataideryhmää lapsille, joilla on kielellinen erityisvaikeus. Tarkempi ajankohta selviää lähiaikoina.

 

Ryhmän ohjaaja

Tuomas Karisto

 

Tiedustelut ja ilmoittautumiset perustettavaan ryhmään yhteydenottolomakkeella.

 

Kommentoi

Vaaditut tiedot on merkitty tähdellä. (Sähköpostiosoitetta ei julkaista.)

_Vantaan Sanataidekoulu     _Asematie 11 A 11 (Tikkuraitti 11 A 11)    _01300 Vantaa     _P: 045 126 6080     _Ota yhteyttä